Euroopassa autojen päästö- ja kulutusmittauksissa käytetään EU-lainsäädännön määrittelemiä WLTP-testejä, jotka suoritetaan riippumattomassa tutkimuslaitoiksessa. WLTP tulee sanoista worldwide harmonized vehicle test procedure.
WLTP-arvot ovat suuntaa antavia ja kuvaavat keskivertoajoa ja ihanteellisia ajo-olosuhteita. Luvut helpottavat eri automallien välistä vertailua. Luvut eivät vastaa tarkalleen auton kulloisenkin varustelun, ajotilanteen, ajotavan ja ajo-olosuhteiden mukaista kulutusta liikenteessä. Hinnastossa ja teknisissä tiedoissa ilmoitetut CO2-, toimintamatka- ja kulutuslukemat ovat autoyksilökohtaisia ja ne saattavat vaihdella monen tekijän summana. Myös tehdaslisävarusteet vaikuttavat ajoneuvon CO2-päästöihin, toimintamatkaan tai polttoaineen kulutukseen. Kaupan kohteena olevan auton vaatimuksenmukaisuustodistuksessa on ilmoitettu CO2-arvo, polttoaineen kulutustiedot sekä sähköistetyissä voimalinjoissa toimintamatka sähköllä.
Auton energian- tai polttoaineenkulutukseen sekä toimintamatkaan vaikuttavat monenlaiset tekijät, kuten sähköajon osuus, lataaminen, kuljettajan ajotapa, ajonopeus, lämpötila, esilämmitys, keli- ja ajo-olosuhteet, varustelu, kuormaus ja auton huollot. Näiden seikkojen vuoksi todellinen kulutus ja toimintamatka voivat erota merkittävästi myyntihetkellä ilmoitetuista WLTP-arvoista. Esimerkiksi korkeissa ajonopeuksissa perävaunun vetäminen tai kylmissä talviolosuhteissa ajaminen lyhyitä matkoja ilman esilämmitystä voi moninkertaistaa kulutuksen verrattuna ilmoitettuun arvoon. Lisäksi latauksen laiminlyönti voi lyhentää ajovoima-akun käyttöikää.
Kun uusi ajoneuvomalli tuodaan markkinoille, sille tehdään useita testejä, joilla varmistetaan että ajoneuvot ovat kaikkien määräysten mukaisia. WLTP käyttää uutta Worldwide harmonised Light-duty vehicle Test Cycles (WLTC) -testimenetelmää henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen polttoaineenkulutuksen, hiilidioksidin ja muiden päästöjen mittaamiseen. WLTP-mittaussykli tarjoaa kuluttajille realistisempaa tietoa, joka vastaa paremmin ajoneuvon päivittäistä käyttöä. Testi on laboratoriotesti. Auton todelliseen energian- tai polttoaineenkulutukseen sekä toimintamatkaan vaikuttavat monenlaiset tekijät, kuten sähköajon osuus, lataaminen, kuljettajan ajotapa, ajonopeus, lämpötila, esilämmitys, keli- ja ajo-olosuhteet, varustelu, kuormaus ja auton huollot. Näiden seikkojen vuoksi todellinen kulutus ja toimintamatka voivat erota merkittävästi myyntihetkellä ilmoitetuista WLTP-arvoista. Esimerkiksi korkeissa ajonopeuksissa perävaunun vetäminen tai kylmissä talviolosuhteissa ajaminen lyhyitä matkoja ilman esilämmitystä voi moninkertaistaa kulutuksen verrattuna ilmoitettuun arvoon. Lisäksi latauksen laiminlyönti voi lyhentää ajovoima-akun käyttöikää.
Uusi WLTP-menettely sisältää luonteeltaan dynaamisemman ajoprofiilin, jossa on merkittävämpiä kiihdytyksiä. Suurin nopeus on 131 km/h, keskimääräinen nopeus on 46,5 km/h ja testin kokonaisaika on 30 minuuttia. Ajettavan matkan pituus on pidennetty 23,25 kilometriin. WLTP-testi koostuu neljästä osasta enimmäisnopeuden mukaan: hidas (korkeintaan 56,5 km/h), keskinopea (korkeintaan 76,6 km/h), nopea (jopa 97,4 km/h) ja moottorietienopeus (korkeintaan 131,3 km/h). Nämä syklin osat simuloivat kaupungeissa ja esikaupungeissa ajamista sekä ajoa kaupunkien ulkopuolisilla teillä ja moottoriteillä.
Menettelyssä otetaan huomioon myös kaikki ajoneuvon valinnaiset varusteet, jotka vaikuttavat aerodynamiikkaan, vierintävastukseen ja ajoneuvon massaan, ja sitä kautta CO2-arvoon, joka heijastaa yksittäisen ajoneuvon ominaisuuksia. Tämän myötä lisävarusteet voivat vaikuttaa päästölukemiin, joten autoyksilön arvot mukaan lukien autoveron perusteena oleva CO2-arvo on aina ajoneuvokohtainen ja vahvistuu auton tyyppihyväksyntätodistuksesta auton valmistuttua. Hinnastoissa esitetty CO2 arvo on arvio tai yleisin arvo ja autovero määräytyy aina autoyksilön mukaan.
Syyskuun alussa vuonna 2017 voimaan tullut uusi maailmanlaajuinen yhdenmukaistettu kevyiden ajoneuvojen testausmenettely WLTP (Worldwide Harmonised Light-duty Vehicles Test Procedure) korvasi aiemmin käytössä olleen NEDC (New European Driving Cycle) -ajosyklin.
Sähkö- ja hybridiautoissa on teknologiaa ja ominaisuuksia, joiden käyttöön liittyy usein rajoituksia, kun verrataan polttomoottoriautoihin. Rajoituksia voivat aiheuttaa esimerkiksi suuri ajonopeus tai käyttö äärimmäisissä kuuma- tai kylmäolosuhteissa. Rajoituksia käytetään muun muassa ajoneuvon tekniikan suojelemiseksi. Tarkempia auton käyttöön ja säilytykseen liittyviä tietoja löytyy automallikohtaisesta käyttöohjekirjasta. Sähkö- ja hybridiautojen ajoakku on kuluva osa kuten moni muukin osa autoissa. Sen kapasiteetti heikkenee käyttöiän mukana luonnollisen kulumisen myötä. Akun kapasiteettiin ja kestävyyteen vaikuttavat esimerkiksi ikääntyminen, ajokilometrit, käyttötapa ja akun varausaste.
Ladattavien hybridien kulutus- ja CO2-lukemissa ilmoitetaan usein WLTP-testisyklin laskennalliset painotetut arvot (kun autoa ladataan verkkovirralla testisyklin mukaisesti). Lukemat eivät ole vertailukelpoisia polttomoottoriautojen WLTP-yhdistetty-arvoihin.
WLTP-testimenettely ei pysty huomioimaan kaikkia mahdollisia muuttujia. Esimerkiksi yksittäisen kuljettajan ajotyyli vaikuttaa päästöihin ja kulutukseen, verrattuna laboratorio-olosuhteissa tehdyissä testeissä saatuihin arvoihin. Päästöjen ja polttoaineenkulutuksen tyyppihyväksyntä perustuu tarkoin määriteltyihin, avoimesti dokumentoitaviin, objektiivisiin ja toistettavissa oleviin testausmenetelmiin.
Laboratoriossa mitattujen päästöjen ja kulutuksen välillä tulee kuitenkin jatkossakin olemaan eroa ajoneuvon käyttöön oikeassa ajossa, johtuen yksittäisen kuljettajan ajotavasta (esim. kiihdytykset ja jarrutukset) ja -käyttäytymisestä (esim. ilmastointilaiteen käyttö) sekä liikenne- ja sääolosuhteista. Laboratoriotesti tehdään lämpimissä sisätiloissa, joten ero kylmiin olosuhteisiin on huomattava.
Standardoidulla laboratoriotestillä voidaan siis saada arvoja, joilla eri ajoneuvoja ja automalleja voidaan verrata keskenään.
WLTP-testiin kuuluu oikeassa ajossa tehtävä RDE-testi. Testin tarkoituksena on seurata typen oksidipäästöjä, ei hiilidioksidipäästöjä tai kulutusta. RDE-testi ei ole samalla tavoin toistettavissa kuin laboratoriossa tehtävät mittaukset. Jos samaa ajoneuvoa ajetaan useita kertoja RDE-testissä, tulokset poikkeavat aina edellisistä mittauksista, sillä esimerkiksi pysähdysten määrä ja säätilan muutokset vaikuttavat mittaustuloksiin.
Lue lisää WLTP-mittauksesta Autoalan tiedotuskeskuksen sivuilta.